Ju = joustava, pehmeä, do = tie, taito. Judo voidaan kääntää siis joustavaksi tieksi.

Judo on maailman levinnein ja harrastajamäärältään suurin kamppailulaji. Harrastajamäärältään judo on jalkapallon jälkeen maailman toiseksi suosituin urheilulaji. Levinneisyyttä kuvaa hyvin se, että Kansainväliseen Judoliittoon (IJF, International Judo Federation) kuuluu tällä hetkellä 199 kansallista liittoa, mikä on enemmän kuin missään muussa urheilulajissa. Euroopassa lajia harrastaa yli kaksi miljoonaa ihmistä.

Suomessa seuroja on 121 ja harrastajia niissä yhteensä n. 12500.

Suosio on seurausta siitä, että judo sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Judo on taistelutaito, judo on urheilua, judo on ruumiin ja mielen harjoitusmuoto, judo on tapa kasvaa ihmisenä.

Judossa jokainen voi asettaa itselleen sopivat haasteet ja tavoitteet monipuolisesta kuntourheilusta aina kivikovaan kamppailu-urheiluun olympiatasolla.

HISTORIA

Judon perustamisajankohtana pidetään vuotta 1882. Tuolloin nuori japanilainen kasvatustieteilijä Jigoro Kano alkoi opettaa japanilaisten aseettomien taistelutaitojen pohjalta kehittämäänsä uutta lajia, jota hän nimitti harjoituspaikan mukaan Kodokan judoksi. Aluksi judoa pidettiin vain yhtenä ju-jutsu koulukunnista. Kano karsi ja muokkasi tekniikoita niin, että periaatteessa kaikkia judon tekniikoita voitiin harjoitella oikeasti, täydellä teholla ilman, että vastustajaa vakavasti vahingoitettiin.

Kano korosti aina henkisen kasvun tärkeyttä fyysisen kehittymisen rinnalla. Judon hän kehitti harjoitusmuodoksi, joka itsessään kehittää mielen ja ruumiin sopusuhtaisuutta.

Judo merkitsee siis ”pehmeää, joustavaa tietä”, jolla tarkoitetaan vastustajan voiman hyväksikäyttöön perustuvaa tekniikkaa. Kanon muotoilemat yhteisen hyvän ja maksimaalisen tehon periaatteet ovat säilyttäneet keskeisen merkityksensä judossa.

Vaikka judossa on selkeät dojo -säännöt ja sensei -johtoisuus oppimisessa, niin oleellisena osana judoa on lähtökohta, jonka mukaan jokainen myös jakaa osaamistaan. Judossa korostuu toisen kunnioitus ja toiselta oppiminen.

Judo esiteltiin ensimmäisen kerran Suomessa jo vuonna 1890, jolloin lajin kehittäjä vieraili Helsingissä. Varsinainen judotoiminta alkoi Suomessa 1954. Suomen Judoliitto ry perustettiin vuonna 1958. Olympialajiksi judo tuli 1964.

TEKNIIKAT

Judotekniikoihin kuuluu heittoja (käsi-, jalka- ja lonkkaheitot), sidontoja, käsilukkoja ja kuristuksia.

Judo-ottelu voitetaan heittämällä vastustaja täydellisellä ipponin (10 pistettä) arvoisella heitolla tai sitomalla vastustaja pysyvästi (25 sek.) selälleen mattoon tai tekemällä kuristus tai käsilukko, joissa vastustaja joutuu antautumaan. Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa ottelu loppuu siihen. Mikäli kumpikaan ottelijoista ei ole onnistunut tekemään 10 pisteen arvoista suoritusta, ottelun voittaa otteluajan loputtua suurimman pistesuorituksen tehnyt ottelija.

Lyöntejä, potkuja eikä aseita judo-ottelussa käytetä. Niiden harjoittelu judossa rajoittuu tiettyihin muodollisiin kata-sarjoihin.