Kauden neljäs ja samalla toiseksi viimeinen futsalturnaus ähellettiin sunnuntaina 9.1. Sievissä (huom. iso alkukirjain viikonpäivästä huolimatta). Menestystämme vastustamassa oli Nivalan ja Kälviän pirpanoita. Onnistuivat, ryökäleet. Kumpikaan joukkue ei ollut teknisesti ylivertainen, mutta kuviot niillä oli ylikunnossa!
Ensimmäinen peli oli melkoista siivoustalkoota: FC -92:n suuresta kutijoukosta imuroi(tii)n yhteensä 11. Valtaosa maaleista syntyi 2-1 – läpiajotilanteista. Etenkin pelin jälkipuoliskolla alkoi painaa vaihtonaikkosten vähyys: siinä missä punapaidat laittoivat alinomaa kentällisen tuoreita jalkoja kehiin, joutuivat Leidit pyörittää peliään kahden vaihtopelaajan turvin ja siten jatkuvasti pelipaikkojakin vaihdellen, mikä aina hieman sekoitti pakkaa. Onneksi emme kuitenkaan jääneet nollille: ensimmäisen puoliajan keskivaiheilla laitalinkki Merle ”kummassalaidassamunpitääolla” Ling nimittäin avasi maalitilinsä!
Ya maaaaan! Eiku womaaaan!
Väliajalla painanut väsy meinasi väkisin rehata suupieliä alaspäin, mutta hyvät eväät ja Captain Jackin rallattelu antoivat Leideille supervoimia toiseen peliin lähdettäessä. Peruspilarimme huudot & tuuletukset oli suunniteltuna jo pienen tovin ennen pelin alkua, mikä enteilee aina hyvää…
Tarmoa vastaan lähdettiinkin – kuinka ollakaan – täysin timanttisella
tarmolla: joka akka antoi kaikkensa ja pikkuisen päälle. Ensi minuuteilta lähtien meillä oli minimissään kympin barin paine toiseen päätyyn ja Teerijärvellä harjoiteltuja syöttelykuvioitakin saatiin käyttöön. Mikä parasta, innokkuudestaan huolimatta kukaan ei loukannut pahemmin kuin saamalla pallon turvallensa, mistä pystyi toipumaan pikapikaa. Meidän verkkomme soi ensimmäisen kerran vasta, kun ensimmäistä puoliskoa oli pelattu yli puolet. Encore perään. Nuorempi Ullavan vahvistus, Sonja Kankkonen, törkkäsi 2-1 -kavennusmaalin Tiinan syötöstä ja ”pershelleenlentämistuuletus” kävi näin toteen. Koko peli oli ennakoitua tasaisempaa taistoa: mainioita tilanteita oli kälviäläistenkin päädyssä ja lukemat oisivat voineet olla tyystin toiset jos jokunen tolppa, rima tai ”se-oli niin-lähellä” olisikin onnistunut. Loppulukemat Tarmon tyttöjen hyväksi 3-1 ja Leideillä punakat naamat, jenkkihymyt, roppakaupalla kulutettuja kaloreita sekä loistofiilis ilman muuta. Tämä on ihanaa!
Pelinaiset: Tiina Huhtakangas (c), Elina Jylhä, Sonja Kankkonen, Merle Ling, Eikku Marjusaari, Pauliina Puronaho (allekirjoittanut mv) ja Jonna Vintturi. Valmentajat vertaansa vailla: Joonas Kivinen & Antti Vintturi.
Mikäli mielit seurata kehitystarinaamme tarkemmin, sarjataulukko, JONKA JUMBOSIJALLA SIIS EMME OLE, sekä tarkemmat pelipöytäkirjat löytyvät alla olevasta osoitteesta.
P.P.