Avainsana-arkisto: nettivieras

Kuukauden nettivieras: Kanerva Peltoniemi

Aktiiviliikkuja – ei urheilija

Minäkö muka urheiluseuran nettivieraaksi! Eipä moni uskoisi. En tosiaan jaksa innostua urheilusta, enkä sitä seuraakaan. Voiko joku suomalainen tosiaan elää näin urheilusta välittämättä. Tunnen itseni omituiseksi, koska ympärillä pyörivät tutut ovat urheiluihmisiä. Monet kerrat yritin aikanaan kentän laidalla seurata lasteni juoksua, mutta mielenkiinto karkaili sinne sun tänne. Ei auttanut aikanaan koulussa sekään, että laitettiin numerolappu rintaan ja potku persuuksiin. Se kuulemma tepsii aina, mutta ei minuun. Pienenäkanerva_peltoniemi koululaisena minuakin hiihdätettiin tosissaan ja huudettiin kiri, kiri. Muistikuvissa vain tervatut sukset, Y- tai Voittositeet, jotka eivät koskaan pysyneet kiinni. Voimistelusta tykkäsin, mutta sehän ei ollut mitään, ei ainakaan urheiluhullulle isälleni.

Mietin aikani, miksi ei kiinnosta – minulta puuttuu kilpailuvietti. Silloin ei maistu pelit, ei kilpailut. Silti ymmärrän täysin niitä, joita urheilu ja kilpailu kiinnostaa ja antaa potkua omallekin liikunnalle. Huippu-urheiluun on tullut sairaita piirteitä. Kun fyysisen suorituksen rajoja ei haluta tunnustaa, särkyy muutakin kuin kroppa.
Ohitan lehtien urheilusivut, mutta kerran minulle näytettiin eräs urheilujuttu, joka jäi mieleen: Matti Pullin 5-sivuinen kirjoitus urheilulehdessä 2007, josta voi tempaista yhden mielipiteen: ”Parasta terveydenhoitoa on ennaltaehkäistä sairauksia. Kukaan ei kyseenalaista 8 miljardin panosta sairaiden hoitamiseen, mutta liikunnan n. 100 miljoonan määrärahat ovat jatkuvasti suurennuslasin alla”.
Entisen hyvän naapurini Lauri Kivelän kansa soitettiin suuta urheilusta. Hän kielsi minua käyttämästä kilpaurheilusta sanaa numerourheilu. Monta hauskaa kiistelytuokiota jäi mieleen, joissa oli totta toinen puoli.

Miksi tätä kuitenkin kirjoittelen? Siksi, että liikun monipuolisesti ja melko paljon. Olen kuntoillut jo pitkään, mutta pari lääkärireissua pisti ajatuksiin uutta suuntaa. Luultavasti rullaluistimilla kaatumisen seurauksena ristiselkään tuli vikaa. Lääkäri sanoi, että tälle ei muut saa mitään. Pidä maha- ja selkälihakset kunnossa niin ongelma pysyy hallinnassa. Onneksi sanoi, eikä kirjoittanut särkylääkkeitä. Olkapään tulehtuminen aiheutti kalkkikertymää. Taas lääkäri sanoi: Se on puukko tai punttisali. Kun en puukotuksesta tykkää, se oli punttisalin paikka. Onneksi lääkäri taas sanoi suoraan. Olkapää parani verenkierron lisääntymisen avulla, eikä ristiselkä vihoittele jos saa kyytiä. Löytyisipä Tunkkariltakin ”kiminkejä” tai maalaislääkäreitä, jotka sanovat asiat suoraan tai kirjoittavat liikuntareseptejä!

Jäin syksyllä eläkkeelle ja nyt on aika liikkua päivälläkin. Ikä ei ole liikkumisen este, päinvastoin. Olen Peppi Pitkätossun ikäluokkaa ja Tina Turner onkin jo vanhempi. Syksyllä alkoi myös KKI-liikunta – kunnossa kaiken ikää. Sinne ilman muuta. KKI on loistojuttu. Voi kun muutkin huomaisivat esim. Mikon kivat venyttelytunnit!

Liikuntaviikkoni voi olla esim:
Aamuisin ja muulloinkin mielen mukaan sauvakävelyä tai kävelyä. Ma step-aerobic; ti venyttely (KKI) ja ladyjumppa ; ke naisten kuntosali (KKI) ja 2 tuntia kantritanssia joka toinen viikko; to tunnin venyttely (KKI) ja dance &flow-jumppa; pe circuit-kuntosali (KKI). Jotain jää poiskin muitten harrastusten takia. Joskus tuntuu, ettei nyt natsaa, enkä pakota itseäni silloin lähtemään. Jumpalle menen kävellen 1 km matkan. Silloin lihakset ovat jo valmiiksi lämmenneet. Koska työmatkapyöräily on jäänyt, käyn asioilla kävellen. Kokeilin jumpan ohjaamistakin.

Steppilautani pohjassa lukee 1994, siis step-aerobicia 15 vuotta. Kantria olen tanssinut eri porukoissa yli 10 vuotta. Kantri on mahdottoman mukavaa, ja lisäksi kehittää muistia, koordinaatiota, ketteryyttä, tasapainoa.siksi voin liikkua talvisin liukkaillakin keleillä. Kaustisella on valittavana viikoittain yli 15 eri jumppaa. Kun siihen lisätään Vetelin jumpat ja ulkoliikkumiset, ei voi valittaa vaan valita.

En kirjaa liikkumisiani, en käytä sykemittaria, ei askelmittaria, enkä välitä tietää paljonko kilometrejä tai tunteja on tullut hikoiltua. Liikkumiseni ei ole tavoitteellista, määrätietoista, inspiraatio ohjaa enemmän. Hyvä olo ja terveysvaikutukset riittävät liikkumisen motivaatioksi. Liikkumisessani musiikki ja rytmi ovat tärkeitä. Musiikki siivittää ja rytmittää meininkiä kuin itsestään. Jos kävelen tylsää tietä, on nappi korvassa ja menomusiikki vie askelta rivakammin. Liikuntahetken jälkeen on hyvä ja oikean väsynyt olo – kunnon ”endorfiinihumala”. Jos mieli on alakuloinen niin lenkin jälkeen sekin kohenee. Joka päivä pitäisi hengästyä, hiota ja veren kiertää kohisten.

Kesällä jumpat jäävät, mutta tilalle tulee muuta. Koska asun joen rannassa, uin kesällä melkein päivittäin niin kauan kuin laituri on rannassa, jäiden lähdöstä joen jäätymiseen asti. Ison pihan hoito on mukavaa ja käy hyötyliikunnasta. Hiihtäminen ja halliuiminen ovat jääneet.
Mieluisinta liikkumista on metsäkävely. Lähtiessä en tiedä mihin päin menen ja milloin tulen takaisin. Puseron toisessa taskussa suklaata ja toisessa muovipussi. Puserossa pitää olla huppu. Huppu ja muovipussi siksi, että usein harhailen sienien perässä tai metsästä löytyy jotain kivaa tai kaunista, marjoja, varpuja, sammalta. Monesti on huppu ollut täynnä sieniä palatessa. Kortjärveltä löytyi naturstig/luontopolku, johon tutustuin kerran kauniina Juhannuspäivänä. Siellä lepäsi myös silmä ja mieli. Polku kulkee joskus satumetsässäkin, oudompia kasvejakin näkyy.
Joka kerta metsissä liikkuessa tulee kiitollinen olo jokamiehen oikeuksista, joka on meille pohjoismaalaisille tosi aarreaitta. Saa kävellä mielin määrin, marjastaa, sienestää ym. Esim. Englannissa näkyi paljon kieltokylttejä: Pääsy kielletty yksityismaille. Vain merkittyjä reittejä voi patikoida. Olen pelännyt, milloin EU:ssa huomataan, että meillä on jotain niin hyvää kuin jokamiehen oikeudet luonnossa, ja sitä aletaan tasa-arvon nimissä sorkkia.

Olen kiitollinen että olen terve ja voin liikkua. Hyvä miettiä, millainen olisi, jos ei olisi yhtään kuntoillut. Minusta kaikkien kohtuullisen terveitten oikeus ja velvollisuus on liikkua aktiivisesti. Jos on tottunut liikkumaan, kohta kroppa pyytää lisää ja sitten siitä on tullutkin elämäntapa. Nyt jo huomaa jos ei pääse liikkumaan vähään aikaan, että päätä särkee, tulee tukkoinen ja ärtynyt olo, Suomenläpijuoksija Simo Nikula sanoi kerran: Hyvä kunto on kuin vierellä pyöräilijä. Jos hellität, se jättää sinut. Liikunta ei saa olla ainut harrastus, vaikka se kiva onkin. Minulle sopii ”ruumiin kulttuuri”: lukeminen (olen vetäjänä kansalaisopiston Lukupiirissä), elokuvat, puutarha (fyysistä touhua ja silmän iloa)ja joskus blueskonserttikin.

Motto laihduttajalle: Turha luulla, että yksin liikunnalla laihtuu, mutta ilman liikuntaa laihtuminen on melko mahdotonta.
Motto itselleni: Liikutaan – tulee sekin aika, että liikut vähenevät.

Kanerva Peltoniemi

Kuukauden nettivieras: Ilkka Kivelä

Seuran nettisivut jo 10v iässä

Kaustisen Pohjan-Veikkojen ensimmäiset nettisivut ilmestyivät 10 sitten. Vuonna 1999 sain ilkka_kivelaidean laittaa K-P maakuntaviestin tulokset nettiin kokeilumielessä. Myöhemmin keväällä Kivelän Matti rakensi varsinaiset sivut eri jaoksille sekä tulosarkiston alkua. Vuosituhannen vaihteessa moni muukin seura kyhäsi sivuja pystyyn, mutta aika monella päivittäminen unohtui. Nyt asiat ovat jo paremmin. Sivujen ajantasaisuus on luonnollisesti ollut tärkeää seuralle heti alusta alkaen.

Tämän jälkeen sivuja on pyritty kehittämään jatkuvasti erilaisia toimintoja lisäten (tilastot, vieraskirja, kalenteri, keskustelualueet, uutiset, gallupit yms). Vuonna 2002 sivut siirrettiin osoitteeseen veikot.kaustinen.fi (vanha oli www.kase.fi/~veikot). 2005 syksyllä sivujen ulkoasu muuttui Nikulan Villen suunnittelemaan muotoon.

Sivujen ylläpito on ollut viime vuosina allekirjoittaneen ja Nikulan Villen kontolla. Sivustoa ei ole tällä hetkellä rakennettu sisällönhallintajärjestelmän varaan, jonka takia sivujen päivittäminen on harvojen käsissä ja ehkä hieman hankalaakin. Tähän ollaankin suunniteltu päivitystä, jossa siirryttäisiin uuteen systeemiin. Sivuston nykyisen toiminnallisuuden siirtäminen uuteen järjestelmään on kuitenkin aikaa vievä prosessi. Uudessa järjestelmässä olisi kuitenkin huomattavia etuja. Sisältöä pystyy päivittämään usea henkilö, eikä siihen tarvita erityisiä taitoja. Sivuston päivitykseen ja sisältöön liittyviä oikeuksia voi hallita kätevästi suojatun web-sivun takaa, jonka kautta myös itse uutisten ja tietojen päivitys tapahtuu. Järjestelmä helpottaisi myös uusien toimintojen rakentamista sivustoon. Esimerkiksi seuran jäsenillä voisi olla henkilökohtainen käyttäjätunnus, jonka avulla voisi helposti ilmoittautua erilaisiin tapahtumiin. Tämän uudistuksen aikataulusta ei uskalla luvata mitään.

Sivuston kehitystä vuosien aikana voi jotenkuten seurata Archive.orgin kautta:
» www.kase.fi/~veikot
» veikot.kaustinen.fi

Seuran nettisivujen lisäksi olen vastannut seuran järjestämissä kisoissa tulospalvelusta. Ensimmäiset kokemukset tulospalvelusta sain kun lähdin isän apuriksi kisoihin mukaan, aluksi sain kuskata tulosteita tulostaululle. Sittemmin kun omat atk-taidot karttui, alkoi homma kiinnostaa enemmän. Setäni Markku oli tehnyt ohjelman ajanottoon, joka toimi hyvin ja pitkään. Tällä ohjelmalla otettiin ajat sadoissa henk. kisoissa ja viesteissäkin(hiihto, suunnistus, maantiejuoksut). Vuosituhannen vaihteessa suunnistuksen uutta elektronista leimausjärjestelmää varten piti opetella dos-pohjainen ohjelma, jonka on tehnyt Pekka Pirilä. Ohjelman opetteluun meni monta iltaa, mutta se on varsin monipuolinen. Ehkä tästä syystä hieman monimutkainenkin. Käyttöliittymä on tekstipohjainen, jota jotkut tähän hommaan lähteneet hieman vieroksuvat. Viime vuoden aikana on tullut pari uutta ohjelmaa, jotka toimivat graafisena Windows-ympäristössä. Näiden käytöllä voisi hieman laskea kynnystä uusien kasvojen tulla mukaan tulospalveluun? Homma vaatii kuitenkin sen verran innostuneisuutta, että jaksaa opetella ohjelman käytön.

Taisi tulla tarinasta aika tekninen, mutta sitäpä tässä on tullut tehtyä. Omasta urheilusta voin sanoa sen verran, että se on tällä hetkellä satunnaista. Pyrin kuitenkin käymään lenkillä, hiihtämässä tai suunnistamassa silloin kun on aikaa.

Nauttikaa hiihtokeleistä!

Ilkka Kivelä

Kuukauden nettivieras: Juuso Norrena

Morjens!

Olen Juuso Norrena, 20-vuotias, veteliläinen jalkapalloilija-Veikko. Kipinä lajiin syntyi jo pienenä, kun isoveli pelasi isän valmentamassa joukkueessa. Tuolloin pikkupoikana toimin joukkueen huoltajana ja olin hengessä kaikin puolin mukana. Tarinoiden mukaan potkiskelin palloa aiemmin kun osasin edes kävellä ja ehkä se kertoo jotain suhteestani juuso_norrena2kuningaspeliin. Ensimmäiset juniorivuodet tahkosin VetU:n riveissä rajan toisella puolen, mutta jo 10-vuotiaana loikkasin Kaustisen väreihin. Oman ikäluokkani toiminta Vetelissä loppui tuolloin miehistöpulaan, joten oli pakko hakea vauhtia maineikkaasta musiikkipitäjästä. B-junioriikäisenä palasin pariksi kaudeksi VetU:un, mutta KP-V:n edustuksen nousu kolmosdivisioonaan kolme vuotta sitten yhdisti seurat ja näin visiitti kasvattajaseuran väreihin jäi parin vuoden mittaiseksi. Siitä lähtien olen tahkonnut 3-divisioonaa Kaustisella ja päässyt seuraamaan läheltä pelaajien kehittymistä ja toiminnan muuttumista harrastelusta urheilemiseksi. Tästä suuri kiitos kuuluu Jani Koskelalle, joka tullessaan valmentajaksi nousukauden jälkeen kehitti harjoittelua kohti ammattimaisuutta. Marko Takala on jatkanut toiminnan kehittämistä ja siinä on mielestäni onnistuttu erittäin hyvin. Nykyisin voin ylpeänä kertoa olevani jalkapalloilija ja joukkueen kapteenina toiminen on ollut erityinen kunnia! Edustusjoukkuetta voidaankin nykyisin pitää eräänlaisena KP-V:n lippulaivana. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja vaatinut uhrauksia monilta tahoilta.

Joukkueen sisällä vallitsee innostus ja halu kehittyä niin pelaajina kuin joukkueena. Nuoressa porukassa piilee valtava potentiaali, joten odotan innolla tulevaa jalkapallokautta – futsalia unohtamatta. Harjoittelua on monipuolistettu viime vuosina tuomalla mukaan lisää taktisia ja pelityyliin liittyviä seikkoja. Myös fysiikkaharjoitteluun on panostettu siitä vastaavan valmentajan muodossa. Aiemmin fysiikkapuoli oli paljon treenien ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa, ja siten usein liian yksipuolista ja satunnaista. Fysiikkavalmentajan rooli on ollut varmasti merkittävä tekijä tulosten parantumiseen ja lajin arvostuksen nousuun seuran sisällä. Jalkapalloilijoita pidetään nykyisin urheilijoina ja se lisää myös harjoittelumotivaatiota joukkueessa.

Nuorten pelaajien aseman näen ehkä tärkeimpänä seikkana joukkueen kehityksen takana. Koskela ja Takala ovat uskaltaneet antaa nuorille vastuuta tiukoissakin paikoissa, mikä on johtanut keski-iältään hyvin nuoren joukkueen varsin suuren kokemukseen 3-divisioonatasolla. 88-89-syntyneiden ikäluokka, johon itsekin kuulun, toimii nykyisin joukkueen runkona. Opiskelujen ja muiden syiden takia nuorten on astuttava esiin, mutta se takaa jatkuvuuden seuran toiminnassa. Uudet ikäluokat ovat vuorostaan ottamassa isompaa vastuuta joukkueessa ja suunnitteilla oleva KP-V:n A-junioreiden porukka tukee varmasti tätä ajatusta. Näistä näkökulmista tulevaisuus näyttää varsin valoisalta! Tietenkään ei pidä unohtaa kokemuksen merkitystä jalkapallossa. Mielestäni nuoruuden ja kokemuksen sekoitus on ollut onnistunutta, varsinkin viime kaudella, jolloin Toni Peltoniemi ja Sami Finnilä antoivat joukkueelle tukea heikoilla hetkillä.

Päättynyt kausi oli tulosten ja toiminnankin osalta kaksijakoinen. Vaasan ja Keski-Pohjanmaan piirien yhdistymisen myötä panostimme kovasti kevätkauteen, jonka perusteella kuusi parasta jatkoivat pääasiassa vaasalaisten sekaan uuteen Kolmoseen. Talvella asetetut tavoitteet täyttyivät komeasti ja peli pyöri niin kuin oli suunniteltu. Kolmas sija ja tehtyjen maalien komea sarake kertoivat talvella tehdyn työn onnistumisesta. Syksyllä kuitenkin homma takkusi pahemman kerran olimme jopa uhassa pudota Neloseen kauden päätteeksi. Suurimmaksi syyksi näen otteen herpaantumisen saavutetun tavoitteen täytyttyä keväällä. Kehitettävää siis riittää edelleen! Syksyllä joukkue usein hajoaa opiskelujen alkamisen takia ja harjoittelu kärsii tai käytännössä loppuu. Tähän täytyisi keksiä uusia keinoja, jotta olisimme vielä syksylläkin iskukykyinen joukkue.

KP-V:n edustujoukkue

Ensi kaudelle toimintaa saadaan varmasti kehitettyä edelleen. 22-vuotiaana uraansa lopettelevan kehäraakin, Ari Puumalan siirtyminen valmennustiimiin antaa varmasti joukkueelle paljon. Harjoittelua pyritään kehittämään hänen kokemuksellaan pelaajia miellyttävämpään muotoon ja joukkueen taisteluhengen virittäjänä Ari on omaa luokkaansa. Tavoitteeksi voitaisiin tulosten ohella asettaa kokonaisen kauden läpivieminen. Viime kauden tapainen syysromahdus pyrittäisiin välttämään, mutta se vaatii sitoutumista harjoitteluun – myös syksyllä! Pääpiirteissään viimevuotinen joukkue on jatkamassa ja muutamaa uutta pelaajaa ollaan värväämässä tärkeille paikoille. Tämä tarkoittaa kilpailun lisääntymistä ja sitä kautta vaatii pelaajilta töitä pelipaikan ansaitsemiseksi.

Opiskelen tällä hetkellä Jyväskylässä luokanopettajaksi, mikä verottaa jonkin verran harjoittelua – ainakin yhdessä joukkueen kanssa. Tämä on ongelma myös monilla muilla opiskelevilla pelaajilla, mutta onneksi nuori kaarti on valmis astumaan isompaan rooliin vastuun myötä. Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia joukkueen taustalla ja mukana olleita tahoja sekä erityisesti pientä, mutta fanaattista kannattajakuntaamme, joka on tunnollisesti jaksanut reissata mukana jopa vieraspeleissä. Heille suuri kiitos ja jännittävää joulun odotusta koko KP-V:n väelle!!

Juuso Norrena

Kuukauden nettivieras: Petteri Toivonen

Moro!

Olen Petteri Toivonen, 26- vuotias pituushyppääjä Pohjan-Veikoista. Urheiluseurani toimintaa olen seurannut lähietäisyydeltä niin kentältä kuin toimistostakin käsin. Omaan uraani liittyen voisin sanoa olevani Pohjan-Veikkojen 90-luvun ”juniorimyllyn” kasvatti. Alkusysäyksen antoi Kivelän Jaska joskus pikkunaskalina vetäessään mukanaan silloisiin sisulisäkisoihin ja sille tielle olen jäänyt. Kilparadoilla debyytti seuran vetimissä tapahtui Kokkolan piirinmestaruuskisoissa ja sarja oli P 9. Seuraavana talvena olin mukana seuran järjestämissä junnutreeneissä ja innostavien vetäjien sekä loistavan yhteishengen ja viestiprojektien myötä innostus sen kun kasvoi. Pikkuhiljaa vuodet vierivät ja harjoittelu alkoi tulla säännöllisemmäksi. Ala-asteen Hopeasompa-väännöt, maastojuoksut ja futikset saivat väistyä, kun seiskalle siirryttäessä aloiteltiin porukalla ohjelmoitua harjoittelua. Systemaattisen harjoittelun opettelu yhdistettynä fyysiseen kehitykseen alkoikin poikimaan tuloksia. P14 sarjasta siirryttäessä P15 sarjaan pituushypyssä mittatikun paikka siirtyi yli metrillä etäämmäksi. Samalla myös lajivalinta alkoi selkiytyä pituushypyn, kolmiloikan ja pika-aitojen suuntaan. Kyseisen kesän jälkeen Kivelän Lauri sai narrattua henkilökohtaiseksi valmentajaksi Mastokankaan Karin minulle ja Köykän Jarnolle. Halsualaislähtöisen Karin myötä harjoittelun lajinomaisuus ja määrät nousivat huimasti ja sittemmin Kuortaneen Urheilulukioon pääsyn jälkeen/olosuhteiden parannuttua myös harjoittelun laatu parani. Lukion jälkeen matka jatkui varusmiespalveluksen myötä Lahden urheilujoukoissa, sieltä suunnaksi takaisin Kuortane ja urheiluhierojakurssi. Viimeisin osoite löytyy Jyväskylästä jossa vajaa neljä vuotta meni fysioterapiaa opiskellessa ja nyt on diplomit taskussa ja työpaikka Fysio Center -nimisessä yrityksessä. Jyväskylän liepehillä vaikuttaa myös muuan K. Mastokangas ja Karin kanssa yhteistyö on jatkunut katkeamatta nyt jo yli 10 vuotta.

petteri_toivonen

Tässä muutamia rekordeja vuosien varrelta:

Pituus:             754 -03
110m.aj. (100cm): 13,91 -01
         (107cm): 14,63 -02
Kolmiloikka:      14,96 -99, 15,00 (halli) -01
100m:             11,04 -02
60m:              6,96 (halli) -01

Yleisessä sarjassa parhaat meriitit ovat Kalevan kisojen viides sija 2003 ja Halli-Sm hopea 2004. Toistaiseksi uran huippuhetki on ainakin fiiliksen puolesta 2003 Ruotsi-ottelu ja siellä kahden ruottalaisen kukistaminen täpötäydellä stadikalla. Onhan muuten mahtava tapahtuma kaiken kaikkiaan! Junnuissa parhaiten muistuu mieleen Pohjoismaiden (epävirallinen) mestaruus M19 pituudessa 2001 ja M 17-19-22 sarjoista voitetut Sm-kullat sisältä ja ulkoa. Unohtaa ei pidä myöskään poikien kanssa juostuja SM-viestejä…mitalikannassa taidettiin olla aika monena vuonna.

Kuten ennätyslistasta näkyy, niin ennätykset rupeavat olemaan hieman erääntyneitä. Toivottavasti miehessä ei kuitenkaan ole vielä ”parasta ennen” päivämäärä ohitettuna?! Viimeiset vuodet ovat olleet tulosten puolesta hieman tasapaksuja ja ainakin osasyy löytyy akillesjänteen kroonisista kivuista. Tämän takia menneeseen kauteen valmistautuminen jouduttiin harmillisesti aloittamaan leikkauspöydän kautta. Oikean jalan akillesjänteestä löytyikin menneiden vuosien jäljiltä 10cm pitkä repeämä ja se jouduttiin korjaamaan jännesiirteen avulla. Leikkaus kuitenkin onnistui mukavasti ja lajiharjoittelun pariin pääsin siirtymään pian vuodenvaihteen jälkeen. Keväällä näytti jo hetken hyvälle mutta kesällä lupaavasti alkanut kisakausi lässähti vuorostaan vasemman akillesjänteen tulehdustilaan ja samaisen ponnistavan jalan kantapään ärtymykseen. Loppukesästä tullut kauden paras 733 on kuitenkin kohtalainen kun ottaa huomioon harjoituskauden lyhyyden.

Tällä hetkellä uusiin koitoksiin valmistautuminen on meneillään ja syksyistä peruskuntokautta vedellään. Vaikka edellinen kausi jäi vähän torsoksi niin tähän kauteen valmistautumisen olen päässyt aloittamaan paremmista lähtökohdista kuin vuosiin. ”Klasi-jalat” ovat toistaiseksi hyvässä kuosissa ja loppukesän juoksutreenien myötä jalkakin liikkuu jouhevasti. Terveillä koivilla ja sitä myötä riittävällä nopeus-/lajiharjoittelulla tavoitteena on vielä ennätystä päivittää. Motivaatiota treenaamiseen ainakin vielä riittää, vaikka työelämään siirtyminen onkin ollut kovin aikaa vievää puuhaa. Tällaista kai tämä aikuisuus sitten on? Mutta joka tapauksessa…ei muuta kuin hikisiä syksynjatkoja itse kullekin! =)

Petteri Toivonen

Kuukauden nettivieras: Mikko Männistö

Tervehdys terveysliikunnan parista!

Olen juuri Kaustiselle Rovaniemeltä muuttanut liikunnanohjaaja. Kaustiselle minut toi uusi ja haasteellisen työ Pohjan-Veikoilla ja tehtävänäni onkin käynnistää uusi Kunnossa Kaiken Ikää -hanke.

mikko_mannisto1

Olen syntyjäni kotoisin Kestilästä, mutta lapsuuden ja nuoruuteni vietin Raahessa, tarkemmin ottaen Superpesiskunta Pattijoella. Lapsena tuli kokeiltua myös pesäpalloa, mutta eniten minua kuitenkin kiehtoi lentopallo, jota pelasinkin lähes koko nuoruuteni. Liikunnan vastapainoksi tuli harrastettua myös musiikkia. Jos ei lentopallon peluu vienyt aina nuoresta miehestä ylimääräistä virtaa, niin sitä sitten puhalleltiin tuuban kautta ulos sulosävelinä… Kenties noista lapsuuden liikuntaharrastuksista sitten juontaakin juurensa nykyinen ammattini.

Lukion käytyäni kävin armeijan Sodankylässä, jonka jälkeen aloitin opintoni Rovaniemen ammattikorkeakoulussa tähtäimessä valmistua liikunnanohjaajaksi. Opintojen kautta sain mahdollisuuden kokeilla paljon uusia liikuntamuotoja, joista mm. kiipeily tulee lähinnä mieleen. Suuntauduin opinnoissani luontoliikuntaan ja tein viimeisenä opiskeluvuonna lopputyön, jossa tutkin varusmiesten kunnon kehittymistä heidän varusmiespalveluksensa aikana. Tutkimustulokset eivät näyttäneet järin hyviltä, vaan huomasin, että yleinen huoli nykyihmisten kunnon rappeutumisesta ei todellakaan ole tuulesta temmattua. Keväällä 2008 olin töissä liikunnanohjaajana Rovaniemen HealthEx .terveysliikuntapisteessä, jonka jälkeen minusta tuntui että haluaisin jatkossakin työskennellä terveysliikkujien parissa.

Uuden Kaustisella aloitettavan KKI-hankkeen tarkoituksena onkin saada uusia ihmisiä 

Nyt aloittaessani uutta työtä täällä Kaustisella, toivon kaikilta jo liikkuvilta ja liikkumattomilta rohkeutta ja reipasta asennetta tulla jatkamaan tai aloittamaan uusi säännöllinen liikuntaharrastus uuden hankkeen alkaessa. Uskon, että liikunnasta voi jokainen löytää sen ilon ja valon arkeen joka pitää mielen virkeänä ja valaisee jo hämärtyviä syksyisiä lenkkipolkuja. Liikunta kuuluu kaikille!

mikko_mannisto2

terveysliikunnan pariin. Tarkoituksena on laajentaa ja monipuolistaa Pohjan-Veikkojen tarjoamia harrasteliikuntamahdollisuuksia niin Kaustisen keskustassa kuin muillakin kylillä. Näin ollen toivon erityisesti liian vähän tai ei lainkaan liikkuvia ihmisiä mukaan laajentuvaan toimintaamme ja näin aloittamaan säännöllisen liikunnallisen elämäntavan. Keskimäärin vain joka kolmas suomalainen liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, ja toivonkin, että nyt alkavalla hankkeella olisi tähän tilastoon positiivinen vaikutus ainakin paikallisesti.

Liikuttavin terveisin,

Mikko Männistö
KKI-hankevetäjä KP-V

Kuukauden nettivieras: Suvi Kattilakoski

Olen Kaustisen Pohjan-Veikkoja edustava 24-vuotias pituushyppääjä, Suvi Kattilakoski. Aloitin suvi_kattilakoski1yleisurheilun jo pienenä tyttönä. Ensimmäinen suurempi koitos oli Finlandia Junior Games kun olin 8-vuotias. Sieltä T9 sarjasta tuli finaalipaikat sekä pituudesta että 60m. FJG:stä se kipinä tähän yleisurheiluun varmaankin sai alkunsa. Seuraavana vuonna T9 sarjassa voitin sekä pituuden että 60m. Sarjojen T9-T12 välillä voitin 10 kultaa ja yhden hopean. Joukkoon kuuluin myös viestikulta ja pituuden joukkuekilpailun kulta, joka napattiin yhdessä Puronahon Marjan kanssa.

14-vuotiaiden vetoapukisoissa voitin sekä 5-ottelun että 80m aj. molemmat lajit vieläpä uusilla suomenennätyksillä. Seuraavana vuonna 15-vuotiaiden SM kilpailuissa pituudesta tuli kultaa uudella ennätystuloksella 584 ja 80m aj. 3. sija kruunasi kilpailut.

16-vuotiaana pääsin ensimmäistä kertaa kantamaan suomen edustusasua Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin ja lajina tällä kertaa 7-ottelu. Voitto tiukan ja raastavan ottelun jälkeen irtosi hiukan yli 5000p tuloksella. Vielä samana talvena jouduin pakaraleikkaukseen joka esti seuraavan kesän kilpailemisen täysin. Pikkuhiljaa jalka kuitenkin saatiin kisakuntoon ja pääsin uudelleen kisakentille vuonna 2002.

Noista ajoista on jo ehtinyt vierähtää muutama vuosi, mutta edelleen poltetta yleisurheiluun löytyy. Päälajina on jo useita vuosia ollut pituushyppy, 7-ottelun jäätyä sivuun 17 ikävuoden tienoilla. Ennätyksen hyppäsin viime vuonna ja se kirjattiin lukemiin 613. Tänä kesänä kisakausi on tarkoitus avata 11.6 Tampereella 4 Athletics GP:ssä.

Kevät on ollut opiskelujen puolesta kohtalaisen raskas, mutta se palkitaan 23.5 kun saan tradenomin paperit Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta ulos. Nyt onkin hyvin aikaa harjoittelulle ja kilpailukunnon hiomiselle. Olinkin viikko takaperin jo ”etelän” leirillä Helsingissä. Valmentajani Niina Saarman-Bartholdi asustelee Espoossa ja yritän tasaisin väliajoin harjoitella siellä muutaman päivän. On todella tärkeää olla valmentajan valvovan silmän alla, koska Seinäjoen suunnalla harjoittelu tapahtuu 95 prosenttisesti yksin. Nyt vain porras kerrallaan kohti kesää aloittaen Kyproksen reissulla 14-21.5.

suvi_kattilakoski2

Esimerkkiviikon harjoitusohjelma on viikolta 17. Määrää on vielä paljon ja tehot kohtalaisen alhaalla. Nopeus/hyppyharjoitukset on esimerkissä tehty aina lepo-päivän jälkeen, koska ne ovat viikon tärkeimpiä harjoituksia. Viikon ohjelmaan kuuluu lisäksi myös kolme sauvakävelylenkkiä kestoltaan tunnista puoleentoista tuntiin sekä Pilatesta (keskivartalon hallinnan harjoittelua) lenkkien päälle. Nämä päivät valikoituvat viikoittain muun päiväohjelman mukaan. Pitkäkestoisen matalatehoisen harjoittelun tarkoitus on lisätä peruskestävyyttä ja rakentaa vahvempaa pohjaa lajiharjoittelulle.

Kiitos Seuralle, valmentaja Jannelle, vanhemmille ja kaikille kaustislaisille ja teerijärveläisille tukijoukoille.

Suvi Kattilakoski

Suvin esimerkki reeniviikosta

Esimerkkiviikon harjoitusohjelma on viikolta 17. Määrää on vielä paljon ja tehot kohtalaisen alhaalla. Nopeus/hyppyharjoitukset on esimerkissä tehty aina lepo-päivän jälkeen, koska ne ovat viikon tärkeimpiä harjoituksia. Viikon ohjelmaan kuuluu lisäksi myös kolme sauvakävelylenkkiä kestoltaan tunnista puoleentoista tuntiin sekä Pilatesta (keskivartalon hallinnan harjoittelua) lenkkien päälle. Nämä päivät valikoituvat viikoittain muun päiväohjelman mukaan. Pitkäkestoisen matalatehoisen harjoittelun tarkoitus on lisätä peruskestävyyttä ja rakentaa vahvempaa pohjaa lajiharjoittelulle.

MA	LEPO

TI	ap.Nopeus/lajiharjoitus
	ip. lenkki 1h+ pilates

KE	ap. aitakävelyt/drillit + kuntopallonheitot + loikat

TO	ap. määräintervallit
	ip. räjähtävä puntti

PE	LEPO  

LA	ap. nopeus/lajiharjoitus
	ip. kävely/juoksulenkki 1h 15min. + pilates

SU	ap. aitakävelyt/drillit + kuntopallonheitot + loikat
	ip. kävely 1h 30min. + lihashuolto

Kuukauden nettivieras: Simo-Viljami Ojanen

Maltilla eteenpäin

Olen Kaustisen Pohjan-Veikkoja edustava maastohiihtäjä, Simo-Viljami Ojanen. Kotoisin olensimo-viljami_ojanen Nakkilasta, missä hiihto innostukseni alkoi pellolle ja takapihalle tehdyllä ladulla. Sukset sain jalkaani jo kävelemään opittua, äidin ja isä avustuksella. Seitsemän vuoden iässä muutimme vanhempieni kanssa Kaustiselle ja samalla seurakin vaihtui Nakkilan Virestä Kaustisen Pohjan-Veikkoihin. Nykyisin asun ja opiskelen toista vuotta Sotkamon Urheilulukiossa. Hiihto harrastusta siivitti Kaustisella alkanut hiihtokoulu, jonka Jari-isä, Lauri, Airi ja kumppanit panivat liikkeelle. Kilpailemisesta olen aina pitänyt ja jokaviikkoiset iltakisat olivat hyvää harjoitusta. Seurassa oli meidän ikäluokassa kova taso, kun Hakolan Jarin ja yleisurheilija Puronahon Eemelin kanssa oli aina sekunti kamppailua. Senpä takia sitä tuli kesäisinkin vähän liikuttua ja harrastettua, jotta olisi päihittänyt kovimmat kilpakumppanit.

Seurassa oli erittäin innokkaita tekijöitä, muistan, kun pidimme voiteluiltoja ennen isoja kisoja, joissa Huhtakangas oli voitelumestarina. Sieltä se oma isäkin taisi vähän jotain vinkkejä saada. Harjujen kanssa järjestettiin kimppakyydit kansallisiin kisoihin. Suunnistus puolella Mattilat kyllä hoitivat kaiken. Melkeinpä minustakin suunnistaja tuli, mutta kun aina hävisi tytölle suunnistuksessa, niin oli hiihto mielekkäämpää.

Kaustisella harjoitusolosuhteet olivat mitä loistavimmat hiihtäjälle. Kesäisin sitä tuli äidin mukana käytyä iltarasteilla ja vielä nykyäänkin käyn silloin tällöin pummailemassa metsässä. Onhan suunnistus mitä parahin keino kunnon kohotukseen. Kävin myös yleisurheilu kisoissa ja silloin tällöin yleisurheilijoiden reeneissä. Olen nyt taas uudestaan törmännyt näihin yu-harjoituksiin omassa valmennus ohjelmassa. Yleisurheilijoiden harjoituksia tulee tehtyä kesän ja syksyn mittaan lähes viikoittain kuntopiirin yhteydessä, koska ne parantavat motoriikkaa, lantion liikkuvuutta, räjähtävyyttä ja ovat oiva lisä monipuoliseen harjoitteluun.

simo-viljami_otepaassa

Kaustisen maastot olivat ihanteelliset ja kun sinne saatiin latukonekin, niin ladut olivat, joka päivä todella hyvässä kunnossa. Kiitos Vesa Känsälän, joka jaksoi hoitaa latu verkostoa. Oli mukavaa, kun tuli koti pihaan saakka latu, jonka äiti oli hiihtänyt umpihankeen. Ladulta oli hyvä lähteä lenkille tai jopa kouluun ja naapurin Bengt Ahlsved oli kyllä varmasti aina hiihtänyt ladun auki, jos oli lunta satanut eikä moottorikelkka ollut siitä vielä kerinnyt ajamaan. Kesäisin sauvarinnettä teimme laskettelu rinteellä milloin veljeni Oskun kanssa ja milloin hiihtokaverini Jarin kanssa.

Ensimmäiset leiri kokemukset sain Kalajoen Juku-Jukuleireiltä. Päästessäni piirivalmennukseen tutustuin nykyiseen valmentajaani Janne Hyyppään, joka on kotoisin Vetelistä. Yksi parhaista leirikokemuksista oli seuran oma leiri Lapissa, jolla kävimme Ruotsin puolellakin kääntymässä. Valmentaja Janne asuu ja opiskelee nykyisin Rovaniemellä, missä kesän ja syksyn leireistä suurin osa onkin. Jannen kanssa yhteistyö alkoi vuonna 2005 ja heti sinä syksynä voitinkin talvitriathlonin Suomenmestaruuden ja pääsin 10. sakkiin hopeasommassa.

Tekniikka on ollut aina yksi vahvuuksista, johtuen siitä, että jo pienestä pitäen sain hiihtokoulussa ohjausta Huhtakankaiden veljeksiltä, isältäni, isoveljeltä ja muilta hiihtokoulun vetäjiltä. Muistan vieläkin, kun olin hiihtämässä ja Sillanpään Markku antoi minulle tasatyöntöön vinkin; .Kun taittaa ranteita sisäänpäin niin saa enemmän voimaa siihen työntöön. Vinkki oli hyvä sillä vieläkin hiihdetään ranteet lukossa, jolloin voima ei karkaa harakoille.

SM2008_M18_mitalistit

SM2008 M18 mitalistit

Tältä kaudelta on jo yksi kultainen SM-lätykkä irronnut ja maajoukkue edustus Pohjoismaitten Mestaruus kisoihin. Vielä kun yhden SM-mitalin saisi, niin voisi olla tyytyväinen kauteen. Ensi kaudella hiihdetäänkin sitten välisarjassa 20-vuotiaissa ja sieltä lähdetään hakemaan mitalia. Päätavoiteotteena ovat 2010 hiihdettävät nuorten MM-kisat.

Kiitos Seuralle, valmentaja Jannelle, vanhemmille ja kaikille kaustislaisille ja teerijärveläisille tukijoukoille.

Simo-Viljami Ojanen

Simo-Viljamin esimerkki reeniviikosta

Sanontahan kuuluu, että hiihtäjät tehdään kesällä. Tässä esimerkki viikko loppukesän harjoittelusta, jolloin harjoittelu on jo lajinomaisempaa mitä alkukesästä. Talvella harjoittelu onkin sitten huomattavasti kevyempää.

VKO   TEEMA:   
31    Keskiraskas   

PÄIVÄ   SUUNNITELMA    

MA      Huolto    

TI      ap. juoksu 45min pk       
        ip. Sauvarinne aerobinen nousua 40min     

KE      ap. Intervalli 2+4+5+6+4+3 Rullahiihto V    
        Anaerobisella kynnyksellä pal. samat päälle hyvät verrat    
        ip. Huolto kävely ja venyttelyt   

TO      ap. Juoksu alle 1h + Lihaskunto harjoitus yht 2h          
        ip. Rullahiihto V rennosti 1:30
  
PE      Pyöräily 1:30 +   
        Lihaskunto keskivartalo painotus    
      
LA      Rullahiihto V Vaaralle nousu *2 vk2 n. 10min    
        yht 2,5h    

SU      ap Rullahiihto  tasatyöntöä 2h pk rennosti    
        ip. Juoksu 1:30   

Kuukauden nettivieras: Samuli-Petteri Kivinen

Terveisiä Sanghaista!

Olen Samuli-Petteri Kivinen, 17 v. Olen opiskelija ja opiskelen Kälviällä Alavuden erityisammattikoulun valmentavalla linjalla. Harrastan yleisurheilua, jalkapalloa, sählyä sekä musiikin kuuntelua. Tärkeimmät lajini löytyvät yleisurheilusta ja ne ovat pikajuoksu sekä pituushyppy. Tänä syksynä minulle annettiin mahdollisuus edustaa Suomea Kiinassa järjestetyissä kehitysvammaisten maailmankisoissa, joka oli maailman suurin urheilutapahtuma vuonna 2007.

Kilpailureissu oli huikea kokemus. Reilu kaksi viikkoa Kiinassa jätti upeat muistot, joita en unohda koskaan. Ensimmäiset neljä päivää vietimme Shanghain länsilaidalla Yingpyssä. Siellä toivuimme aikaerosta ja matkaväsymyksestä, sekä valmistauduimme tuleviin samppa_kiinassa2kilpailuihin.

Sää oli koko ajan todella lämmin ja pääosin aurinkoinen. Jännitystä toi uhka taifuunista, jonka ilmoitettiin kohtaavan Shanghain. Onneksi taifuuni laantui ja kaupunkia riepottelivat vain rankkasade ja voimakas tuuli. Pituushypyn karsintakilpailua siirrettiinkin päivällä sään vuoksi.

Kisojen avajaiset olivat todella vaikuttava tapahtuma. Paikalla oli noin 90 000 ihmistä, urheilijat mukaan lukien. Turvatoimet olivat massiiviset. Paikalla oli paljon poliiseja ja sotilaita, jotka huolehtivat turvatoimista. Kiina oli luvannut järjestää maailman upeimmat avajaiset ja maa piti lupauksensa. Avajaisissa oli 164 eri kansalaisuutta. Ohjelmassa oli mm. erilaisia kulkueita ja lohikäärmenäytös. Yhdysvaltojen joukkueen mukana marssi Arnold Schwarzenegger ja musiikkiesityksistä vastasivat mm. Shakira, Bon Jovi ja Bono. Colin Farrell piti kannustavan puheen ja Kiinan presidentti Hu julisti Kesämaailmankisat avatuksi. Avajaiset huipentuivat hienoon ilotulitukseen.

Yleisurheilukisat järjestettiin Shanghai stadionilla. Ensin oli 100 m:n karsintakisat ja finaali kolmen päivän kuluttua. 100 m:llä sijoituin kuudenneksi. Juoksun jälkeen oli pari päivää huilinkia ja sitten oli vuorossa pituushypyn karsinta. Parin päivän päästä oli loppukilpailu, jossa sijoituin kolmanneksi.

Kokemuksena kisat olivat erittäin opettavaiset. Kisoissa oli pärjättävä yksin muiden kilpailijoiden kanssa. Noin puolituntia olimme kokoontuneena stadionin alla olevissa tiloissa, jonka jälkeen siirryimme ryhmissä kentälle. Jokaisella ryhmällä oli oma kiinalainen avustaja. Kentällä oli itse selviydyttävä telineiden laitosta sekä askelmerkin mittaamisesta ja muutenkin siitä, että oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kaikki meni hyvin, vaikka kyllä vähän jännitti.

samppa_kiinassa1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveisiä kaikille, harjoittelu kannattaa ja matkailu avartaa!Lämmin kiitos kaikille tukijoilleni!

Samuli-Petteri Kivinen

Samuli-Petterin esimerkkiviikko harjoittelusta peruskuntokaudelta (syksy 2007)

Ma  Pk lenkki (syke pk 1-2) 6 km

Ti  Lepo

Ke  Lihaskuntoharjoitus Kaustisella
    verkat kuntopyörällä 15 min + 15 min (pieni vastus)
    kuntopiiri 1 h
 
To  Tv lenkki 5-7 km, päälle 4 x 60 m rullauksia

Pe  Lepo

La  Määräintervalliharjoitus verkat 1 + 1km, 8 x 200 m kävelypalautus, päälle keskivartalo

Su  Vaellus metsässä 1 ½ tuntia

Nyt ollaan siirtymässä seuraavaksi kilpailuun valmistavaan kauteen (hallikauteen) eli määrät vähenevät ja tehot lisääntyvät. Lajitekniikkaan aletaan kiinnittää enemmän huomiota.

Kuukauden nettivieras: Kirsi Kinnunen

Enhän minä ehdi!

Tiina Tavallisen näkökulmasta on Kaustisella muita kuntia enemmän liikunnallisia kirsi_kinnunenkuntalaisia. Harva on täällä se henkilö, joka ei vielä ole liikunnan kanssa joutunut tekemisiin. Suurin osa ihmisistä haluaa ja yrittää liikkua monipuolisesti oman itsensä vuoksi. Liikunta harrastuksena on myös seksikkäämpää kuin pitsin nypläys tai runojen rustailu.

Muistan haikeana sitä uinnin, kävelyn, tanssin ja kuntosalin huumaa, jota usein ennen tunsin. Viimeisten vuosien aikana olen nimittäin päästänyt itseni pahasti lössähtämään. Huono omatunto vain kalvaa, varsinkin nyt kun oman kuolinhetkensäkin voi laskea erään televisio-ohjelman ansiosta.

Tiedän, että kehoni ei ole minulle turha. Tiedän, että voin hankkia elantoni tietokonetta naputtelemalla ja hiukan puhumalla. Elämää ja elantoa ei kuitenkaan enää ole kauan, jos vielä kasvatan jenkkakahvojani, annan nahkani roikkua, luitteni kolista ja takapuoleni kasvaa. Olen vedonnut kiireeseen. Enhän ehdi liikkua ja huolehtia terveydestäni leikki-ikäisen lapsen huoltajana ja työn orjana.

Töissä sanon usein, että minulla on kiire. Kiire on ikään kuin menestyvän ja kunnollisen ihmisen mitta, eräänlainen hyve. Kehuskellaan, ettei edes ehdi syömään kun on niin kiire. Mutta kun katsotaan oikein menestyviä ihmisiä, niin heillähän vasta on aikaa itsensä hoitamiseen: Jorma Ollila pelaa tennistä, Bill Clintonilla ja George Bushilla on aikaa golfiin, Tarja Halosella vatsatanssiin. Oma maakuntajohtajammekin kuluttaa hienosti suksia ja kunnanjohtajamme mm. polkupyörää. Tosiasia on, että todella kiireinen ihminen huolehtii kunnostaan ja terveydestään. Kuuntelee omaa kehoaan. Työntehokin on parempi kun oma mieli ja maha ovat kunnossa. Näin tulee menestyjä!

Kuunnelkaamme herkällä korvalla kehojamme, etteivät ne enää valittaisi väsymystä, korkeaa kolesterolia, verenpainetta, selkäkipua ja stressiä! Ettemme enää tiuskisi läheisillemme ja kollegaparoillemme syötyämme vain yhden suklaakeksin – ja illalla lopun keksipaketista.

Tervettä elämää!

Kirsi Kinnunen
Sivistysjohtaja
Kaustisen kunta

 

Kuukauden nettivieras: Petri Harsunen

KePLi 10-vuotta – keskipohjalaisen urheiluseuratoiminnan puolesta!

Keski-Pohjanmaan Liikunta ry juhlii ensimmäistä kymmenvuotistaivaltaan tulevana syksynä. petri_harsunenKePLi syntyi urheiluseurojen perustamana 10.11.1997 Kokkolassa. Perustamisen jälkeen toimintaympäristön muutokset ja niihin tarttuminen on vahvistanut KePLi:n asemaa maakunnallisen liikunnan ja urheilun kotipesänä. Haluamme olla jatkossakin maakunnallisen liikunnan ja urheilun monipuolinen vaikuttaja, viestittäjä, kehittäjä, kouluttaja sekä toimija. Juhlavuoden kunniaksi olemme näkyneet seurojen ja eri lajien merkittävimmissä tapahtumissa toimintavuoden aikana. Lisäksi juhlavuoden innoittamana käynnistimme yhdessä Svoli-seurojen kanssa maakunnallisen liikuntanäytösperinteen uudelleen viime keväänä Kaustisella. Varsinainen läpimurto tehtiin kuntoilurintamalla uuden huippusuosion saavuttaneen Kokkola City Run -tapahtuman myötä.

KePLi:n perustehtävänä on tukea keskipohjalaista urheilu- ja liikuntatoiminnan kehittämistä. Toiminnan avainalueita ovat seuratoiminta, lasten ja nuorten liikunta, aikuisten kunto- ja harrasteliikunta sekä liikuntapolitiikka. Seuratoiminnan kehittämiseen olemme panostaneet erityisesti parin viime vuoden aikana vuonna 2006 käynnistyneen Liikunnan kumppanuus-hankkeen avulla. KePLi:n ja seurojen toimintakenttä on laventunut entisestään. Liikunnan ja urheilun yhteiskunnallinen asema ja arvostus ovat vahvassa kasvussa. Liikunnan harrastamisen myönteiset vaikutukset yhteisön fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin ovat kiistattomat.

Kaustisen Pohjan-Veikot on mallikelpoinen esimerkki aktiivisesta keskipohjalaisesta yleisseurasta. Seuralla on Kaustisella merkittävä asema paikkakunnan asukkaiden monipuolisena liikuttajana. Lajivalikoima on monipuolinen ja kattaa harrastamisen koko kirjon ruohonjuuritasolta SM-tasolle. Seura panostaa eri lajien nuorisotoimintaan mikä näkynyt menestyksenä erityisesti yleisurheilussa. Seuran satsaukset aikuisten kunto- ja terveysliikunnan harrastamiseen ja edellytyksiin ovat saaneet hyvän vastaanoton. Tästä esimerkkinä yhteistyö ulkoilureittien suunnittelussa ja rakentamisessa, Pohjanmaa-hankkeen kanssa mielenterveystyössä sekä Hyvän Olon Juoksukoulun toteutuksessa KePLi:n kanssa.

KePLi tarjoaa syksyn aikana runsaasti erilaista koulutusta valmentajille, ohjaajille, pikkulasten liikuttajille kuin aikuisryhmien ohjaajille sekä tietenkin seurajohdolle. Seuratoiminta tarjoaa harrastajilleen runsaasti kehittymisen paikkoja. Koulutuksen avulla seuraan saadaan osaamista, jolla voidaan taata harrastajille entistä laadukkaampaa toimintaa. Urheilemisen ja valmentamisen lisäksi varojen hankinta on seuratoiminnan tärkeä osa-alue. Jatkossa lasten vanhempien on syytä varautua myös varainhankinnan osallistumiseen. Hyvä taloudenpito varmistaa seuratoiminnan tulevaisuutta ja luo jatkuvuutta liikunnan harrastamiselle.

Liikunnallista syksyä

Petri Harsunen
aluejohtaja
Keski-Pohjanmaan Liikun