Uuden urheilutalon rakentaminen näinä aikoina on pieni ihmeteko. Kiitos kunnalle, mutta kyllä me KP-V:läiset voimme olla ylpeitä tänään. Olemme tehneet parhaamme, jotta urheilutalosta tulisi mahdollisimman edustava ja toimiva. Toimivuus testataan tulevina vuosina.

”Kuule Kivioja, niin kauan kuin tästä kristuksesta saarnataan, sinä et mulle suunnistuksessa pärjää” Kukahan lie tohtinut pilke silmäkulmassa panna noin vankasti ehdolle? No, tietysti edesmennyt Lauri Kivelä, urheilu- ja seuraihminen viimeisen päälle.

Urheilutalo valmistui 1980, ja melko pian talon isännäksi tuli Kivelän Lauri. Lauri Kivelä ja urheilutalo olivat pian yhtä. Tutustuin Lauriin hyvin nopeasti, ja huomasimme olevamme samalla aaltopituudella. Huumorintaju ja intohimo urheiluun yhdistivät. Joskus sivulliset saattoivat ihmetellä meidän keskustelujamme, sillä niin voimakkaasti niissä käytettiin sanan miekkaa.

Jotkut saattoivat luulla, että kohta nuo tappelee. Ei sinnepäinkään. Olimme mitä parhaimpia ystäviä, ja kun piti järjestää kisoja, se tehtiin huolella. Ja kisoja riitti. SM-kisoista koulujenvälisiin ja kaikkia siltä väliltä. Jos tässä rupeaisi luettelemaan kaikki kisat, saattaisi tulla pitkä ilta. Laurin panos on ollut hyvin keskeinen kaikissa tapahtumissa.

Keski-Pohjanmaan yleisurheilu ry:n hallituksen jäsenenä ja talouspäällikkönä Lauri toimi yhdistyksen perustamisesta 1998 lähtien. Maaliskuussa 2006 alussa hänelle myönnettiin suomalaisen liikunta- ja urheilukulttuurin ansiomitali ja maakuntalehti Keskipohjanmaa palkitsi Lauri Kivelän tiedonjyvä-palkinnolla. Urheilutalon käyttöaste oli todella korkea, ja vähitellen tuli eteen tilojen saneerauksen tarve. Perustettiin rakentamistoimikunta, jonka tehtävänä oli tehdä alustavat suunnitelmat avustushakemuksia varten. Lauri toimi priimus moottorina, ja saimme 650000 euron avustuksen valtiolta hankkeen toteuttamiseksi. Voi sanoa, että se oli ratkaiseva sysäys uuden urheilutalon rakentamiseksi.

Laurin poismeno oli todella suuri menetys meille kaustislaisille. Juuri tällä paikalla oli tatami meitä judokoita varten. Minä kävin melkeinpä joka päivä juttelemassa Laurin toimistossa, mutta silloin torstaina Lauri tuli hiihtolenkin jälkeen juttelemaan kanssani tatamille. ?Nyt kulukee, olen parhaassa kunnossa aikoihin. On mukava lähteä Ilomantsiin hiihtämään.? Juttelimme eläkkeelle pääsemisestä. ?Kuule Erkki, mehän päästään eläkkeelle samana vuonna eli vuonna 2010. Tehdäänpä se komiasti ja järjestetään kyseisenä vuonna vaikka joka viikko jonkinlaiset kisat.? Tietystihän minä innostuin ja uhosin, että sinun Kattilakosken Eeron kanssa ideoimat porokuninkuusajot kaiken kruununa.

Kaksi vuorokautta tämän jälkeen minulle soitettiin, että Lauri on kuollut Pogostan-hiihdossa. Miten tämä on mahdollista? Mies, jolla on urheilijan tausta, pesäpallo, mäenlasku, hiihto ja yleisurheilu. Lisäksi terveet elämäntavat. Tämähän ei ole reilua. Miten tästä eteenpäin?

Kyynel silmäkulmassa mietiskelin sitä aikaa, jonka olin saanut tuntea tämän kaustislaiselle urheiluelämälle vihkiytyneen miehen. Lauri oli monitaitoinen. Isänsä tapaan hän oli ?pännämies? urheilutapahtumissa. Nykytermein tietysti ?compuutterimies?. Ja vaikka kuinka oli kiire, hänellä oli aina myös aikaa, kun pikkunassikka tuli kysymään tulostaan. Kerkespä Lauri vielä kyselemään kisatuntemukset, ja niin lähti tuleva huippu-urheilijan alku tyytyväisenä kotiin. Kaikkihan ei aina mennyt niin kuin oli suunniteltu. Oli tilanne miten hankala tahansa, Lauri oli rauhallinen. Joskus tuli tietysti kritiikkiä. ?Miten sinä tuommosta puhetta jaksat kuunnella?, kysyin. ?On vaan pakko?, huokasi Lauri.

Mutta hän oli myös käytännön mies. Kerran satuin soittamaan hänelle ja kyselin, ?misä oot??. ?Jylhähallin katolta lunta lapioimassa tietenkin. Ei kai tässä muutakaan tekemistä?, Lauri totesi. Oli varmaan talkooväki hukassa. Rahat oli seurassa joskus vähän tiukilla.

KP-V: lle valittiin uusi toiminnanjohtaja, Marko Takala, joka totesi, että onpa isot saappaat täytettävänä. Marko on tehnyt työnsä onnistuneesti omalla tyylillään, ja KP-V on yhä voimissaan.

Kaustisen Pohjan-Veikot palkittiin vuonna 2007 Pohjola-palkinnolla. Totesimme kuin yhdestä suusta, että olisi kyllä suonut tällaisen juhlahetken myös Laurille, sillä niin pyyteetöntä perustyötä hän oli seuran eteen tehnyt. Vierumäeltä Kaustiselle palattuamme veimme kukkia Laurin haudalle.

Tämä urheilutalon valmistuminen kuuluu samaan kategoriaan. Yleiseura Kaustisen Pohjan-Veikot on saanut erinomaiset harjoitustilat kaikille niin kilpa- kuin kuntourheilijoilleen, ja tilat soveltuvat erittäin hyvin myös koulujen tarpeisiin. Sijaintihan ei voisi parempi olla. Lauri varmaan toteaisi: ?No joo, hyvähän siitä tuli, mutta kyllä se painikämppä oli vasta jotain!?

Urheilutalo on nyt valmis. Sen kunniaksi olemme perustaneet Lauri Kivelän muistotilin, jolle voi lahjoittaa haluamansa summan. Tilin tuoton ohjaamme urheilevien kaustislaisten lasten ja nuorten hyväksi!

Pekka Kivelä, Laurin veli, on teettänyt veljestään muotokuvan, joka saa nyt kunniapaikan uudessa upeassa urheilutalossamme.

Muistotili: Kaustisen OP FI79 5124 0420 0316 35