Moro!

Olen Petteri Toivonen, 26- vuotias pituushyppääjä Pohjan-Veikoista. Urheiluseurani toimintaa olen seurannut lähietäisyydeltä niin kentältä kuin toimistostakin käsin. Omaan uraani liittyen voisin sanoa olevani Pohjan-Veikkojen 90-luvun ”juniorimyllyn” kasvatti. Alkusysäyksen antoi Kivelän Jaska joskus pikkunaskalina vetäessään mukanaan silloisiin sisulisäkisoihin ja sille tielle olen jäänyt. Kilparadoilla debyytti seuran vetimissä tapahtui Kokkolan piirinmestaruuskisoissa ja sarja oli P 9. Seuraavana talvena olin mukana seuran järjestämissä junnutreeneissä ja innostavien vetäjien sekä loistavan yhteishengen ja viestiprojektien myötä innostus sen kun kasvoi. Pikkuhiljaa vuodet vierivät ja harjoittelu alkoi tulla säännöllisemmäksi. Ala-asteen Hopeasompa-väännöt, maastojuoksut ja futikset saivat väistyä, kun seiskalle siirryttäessä aloiteltiin porukalla ohjelmoitua harjoittelua. Systemaattisen harjoittelun opettelu yhdistettynä fyysiseen kehitykseen alkoikin poikimaan tuloksia. P14 sarjasta siirryttäessä P15 sarjaan pituushypyssä mittatikun paikka siirtyi yli metrillä etäämmäksi. Samalla myös lajivalinta alkoi selkiytyä pituushypyn, kolmiloikan ja pika-aitojen suuntaan. Kyseisen kesän jälkeen Kivelän Lauri sai narrattua henkilökohtaiseksi valmentajaksi Mastokankaan Karin minulle ja Köykän Jarnolle. Halsualaislähtöisen Karin myötä harjoittelun lajinomaisuus ja määrät nousivat huimasti ja sittemmin Kuortaneen Urheilulukioon pääsyn jälkeen/olosuhteiden parannuttua myös harjoittelun laatu parani. Lukion jälkeen matka jatkui varusmiespalveluksen myötä Lahden urheilujoukoissa, sieltä suunnaksi takaisin Kuortane ja urheiluhierojakurssi. Viimeisin osoite löytyy Jyväskylästä jossa vajaa neljä vuotta meni fysioterapiaa opiskellessa ja nyt on diplomit taskussa ja työpaikka Fysio Center -nimisessä yrityksessä. Jyväskylän liepehillä vaikuttaa myös muuan K. Mastokangas ja Karin kanssa yhteistyö on jatkunut katkeamatta nyt jo yli 10 vuotta.

Tässä muutamia rekordeja vuosien varrelta:

Pituus:             754 -03
110m.aj. (100cm): 13,91 -01
         (107cm): 14,63 -02
Kolmiloikka:      14,96 -99, 15,00 (halli) -01
100m:             11,04 -02
60m:              6,96 (halli) -01

Yleisessä sarjassa parhaat meriitit ovat Kalevan kisojen viides sija 2003 ja Halli-Sm hopea 2004. Toistaiseksi uran huippuhetki on ainakin fiiliksen puolesta 2003 Ruotsi-ottelu ja siellä kahden ruottalaisen kukistaminen täpötäydellä stadikalla. Onhan muuten mahtava tapahtuma kaiken kaikkiaan! Junnuissa parhaiten muistuu mieleen Pohjoismaiden (epävirallinen) mestaruus M19 pituudessa 2001 ja M 17-19-22 sarjoista voitetut Sm-kullat sisältä ja ulkoa. Unohtaa ei pidä myöskään poikien kanssa juostuja SM-viestejä…mitalikannassa taidettiin olla aika monena vuonna.

Kuten ennätyslistasta näkyy, niin ennätykset rupeavat olemaan hieman erääntyneitä. Toivottavasti miehessä ei kuitenkaan ole vielä ”parasta ennen” päivämäärä ohitettuna?! Viimeiset vuodet ovat olleet tulosten puolesta hieman tasapaksuja ja ainakin osasyy löytyy akillesjänteen kroonisista kivuista. Tämän takia menneeseen kauteen valmistautuminen jouduttiin harmillisesti aloittamaan leikkauspöydän kautta. Oikean jalan akillesjänteestä löytyikin menneiden vuosien jäljiltä 10cm pitkä repeämä ja se jouduttiin korjaamaan jännesiirteen avulla. Leikkaus kuitenkin onnistui mukavasti ja lajiharjoittelun pariin pääsin siirtymään pian vuodenvaihteen jälkeen. Keväällä näytti jo hetken hyvälle mutta kesällä lupaavasti alkanut kisakausi lässähti vuorostaan vasemman akillesjänteen tulehdustilaan ja samaisen ponnistavan jalan kantapään ärtymykseen. Loppukesästä tullut kauden paras 733 on kuitenkin kohtalainen kun ottaa huomioon harjoituskauden lyhyyden.

Tällä hetkellä uusiin koitoksiin valmistautuminen on meneillään ja syksyistä peruskuntokautta vedellään. Vaikka edellinen kausi jäi vähän torsoksi niin tähän kauteen valmistautumisen olen päässyt aloittamaan paremmista lähtökohdista kuin vuosiin. ”Klasi-jalat” ovat toistaiseksi hyvässä kuosissa ja loppukesän juoksutreenien myötä jalkakin liikkuu jouhevasti. Terveillä koivilla ja sitä myötä riittävällä nopeus-/lajiharjoittelulla tavoitteena on vielä ennätystä päivittää. Motivaatiota treenaamiseen ainakin vielä riittää, vaikka työelämään siirtyminen onkin ollut kovin aikaa vievää puuhaa. Tällaista kai tämä aikuisuus sitten on? Mutta joka tapauksessa…ei muuta kuin hikisiä syksynjatkoja itse kullekin! =)

Petteri Toivonen