Morjens!

Olen Juuso Norrena, 20-vuotias, veteliläinen jalkapalloilija-Veikko. Kipinä lajiin syntyi jo pienenä, kun isoveli pelasi isän valmentamassa joukkueessa. Tuolloin pikkupoikana toimin joukkueen huoltajana ja olin hengessä kaikin puolin mukana. Tarinoiden mukaan potkiskelin palloa aiemmin kun osasin edes kävellä ja ehkä se kertoo jotain suhteestani kuningaspeliin. Ensimmäiset juniorivuodet tahkosin VetU:n riveissä rajan toisella puolen, mutta jo 10-vuotiaana loikkasin Kaustisen väreihin. Oman ikäluokkani toiminta Vetelissä loppui tuolloin miehistöpulaan, joten oli pakko hakea vauhtia maineikkaasta musiikkipitäjästä. B-junioriikäisenä palasin pariksi kaudeksi VetU:un, mutta KP-V:n edustuksen nousu kolmosdivisioonaan kolme vuotta sitten yhdisti seurat ja näin visiitti kasvattajaseuran väreihin jäi parin vuoden mittaiseksi. Siitä lähtien olen tahkonnut 3-divisioonaa Kaustisella ja päässyt seuraamaan läheltä pelaajien kehittymistä ja toiminnan muuttumista harrastelusta urheilemiseksi. Tästä suuri kiitos kuuluu Jani Koskelalle, joka tullessaan valmentajaksi nousukauden jälkeen kehitti harjoittelua kohti ammattimaisuutta. Marko Takala on jatkanut toiminnan kehittämistä ja siinä on mielestäni onnistuttu erittäin hyvin. Nykyisin voin ylpeänä kertoa olevani jalkapalloilija ja joukkueen kapteenina toiminen on ollut erityinen kunnia! Edustusjoukkuetta voidaankin nykyisin pitää eräänlaisena KP-V:n lippulaivana. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja vaatinut uhrauksia monilta tahoilta.

Joukkueen sisällä vallitsee innostus ja halu kehittyä niin pelaajina kuin joukkueena. Nuoressa porukassa piilee valtava potentiaali, joten odotan innolla tulevaa jalkapallokautta – futsalia unohtamatta. Harjoittelua on monipuolistettu viime vuosina tuomalla mukaan lisää taktisia ja pelityyliin liittyviä seikkoja. Myös fysiikkaharjoitteluun on panostettu siitä vastaavan valmentajan muodossa. Aiemmin fysiikkapuoli oli paljon treenien ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa, ja siten usein liian yksipuolista ja satunnaista. Fysiikkavalmentajan rooli on ollut varmasti merkittävä tekijä tulosten parantumiseen ja lajin arvostuksen nousuun seuran sisällä. Jalkapalloilijoita pidetään nykyisin urheilijoina ja se lisää myös harjoittelumotivaatiota joukkueessa.

Nuorten pelaajien aseman näen ehkä tärkeimpänä seikkana joukkueen kehityksen takana. Koskela ja Takala ovat uskaltaneet antaa nuorille vastuuta tiukoissakin paikoissa, mikä on johtanut keski-iältään hyvin nuoren joukkueen varsin suuren kokemukseen 3-divisioonatasolla. 88-89-syntyneiden ikäluokka, johon itsekin kuulun, toimii nykyisin joukkueen runkona. Opiskelujen ja muiden syiden takia nuorten on astuttava esiin, mutta se takaa jatkuvuuden seuran toiminnassa. Uudet ikäluokat ovat vuorostaan ottamassa isompaa vastuuta joukkueessa ja suunnitteilla oleva KP-V:n A-junioreiden porukka tukee varmasti tätä ajatusta. Näistä näkökulmista tulevaisuus näyttää varsin valoisalta! Tietenkään ei pidä unohtaa kokemuksen merkitystä jalkapallossa. Mielestäni nuoruuden ja kokemuksen sekoitus on ollut onnistunutta, varsinkin viime kaudella, jolloin Toni Peltoniemi ja Sami Finnilä antoivat joukkueelle tukea heikoilla hetkillä.

Päättynyt kausi oli tulosten ja toiminnankin osalta kaksijakoinen. Vaasan ja Keski-Pohjanmaan piirien yhdistymisen myötä panostimme kovasti kevätkauteen, jonka perusteella kuusi parasta jatkoivat pääasiassa vaasalaisten sekaan uuteen Kolmoseen. Talvella asetetut tavoitteet täyttyivät komeasti ja peli pyöri niin kuin oli suunniteltu. Kolmas sija ja tehtyjen maalien komea sarake kertoivat talvella tehdyn työn onnistumisesta. Syksyllä kuitenkin homma takkusi pahemman kerran olimme jopa uhassa pudota Neloseen kauden päätteeksi. Suurimmaksi syyksi näen otteen herpaantumisen saavutetun tavoitteen täytyttyä keväällä. Kehitettävää siis riittää edelleen! Syksyllä joukkue usein hajoaa opiskelujen alkamisen takia ja harjoittelu kärsii tai käytännössä loppuu. Tähän täytyisi keksiä uusia keinoja, jotta olisimme vielä syksylläkin iskukykyinen joukkue.

Ensi kaudelle toimintaa saadaan varmasti kehitettyä edelleen. 22-vuotiaana uraansa lopettelevan kehäraakin, Ari Puumalan siirtyminen valmennustiimiin antaa varmasti joukkueelle paljon. Harjoittelua pyritään kehittämään hänen kokemuksellaan pelaajia miellyttävämpään muotoon ja joukkueen taisteluhengen virittäjänä Ari on omaa luokkaansa. Tavoitteeksi voitaisiin tulosten ohella asettaa kokonaisen kauden läpivieminen. Viime kauden tapainen syysromahdus pyrittäisiin välttämään, mutta se vaatii sitoutumista harjoitteluun – myös syksyllä! Pääpiirteissään viimevuotinen joukkue on jatkamassa ja muutamaa uutta pelaajaa ollaan värväämässä tärkeille paikoille. Tämä tarkoittaa kilpailun lisääntymistä ja sitä kautta vaatii pelaajilta töitä pelipaikan ansaitsemiseksi.

Opiskelen tällä hetkellä Jyväskylässä luokanopettajaksi, mikä verottaa jonkin verran harjoittelua – ainakin yhdessä joukkueen kanssa. Tämä on ongelma myös monilla muilla opiskelevilla pelaajilla, mutta onneksi nuori kaarti on valmis astumaan isompaan rooliin vastuun myötä. Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia joukkueen taustalla ja mukana olleita tahoja sekä erityisesti pientä, mutta fanaattista kannattajakuntaamme, joka on tunnollisesti jaksanut reissata mukana jopa vieraspeleissä. Heille suuri kiitos ja jännittävää joulun odotusta koko KP-V:n väelle!!

Juuso Norrena