Mielenterveyttä seurahengestä

Mitä on elämä ilman urheilua? Urheilu on suurelle osalle ihmisistä keskeinen mielenkiinnon kohde. Sen avulla irrottaudutaan hetkeksi stressaavista työmurheista ja saadaan tunne-elämyksiä. Tämän kaiken voi saada, vaikka ei itse aktiivisesti harrastaisi urheilua. Urheilusta on tullut merkittävä viihdeteollisuuden alue. Urheilutapahtumat välittyvät median kautta reaaliajassa ja vedonlyöntimahdollisuudet moninkertaistavat tapahtumien draama-arvon. Kulutusyhteiskunnassa penkkiurheilustakin on tullut kulutustavaraa. Jotkut urheilulajit ovat nykyisin elämystuotteita, joiden arvo mitataan markkina-arvoina. Myös huippu-urheilijoilla on markkina-arvonsa, mikä näkyy surullisella tavalla joskus vielä urheilu-uran päättymisen jälkeenkin. Traagisilla kohtaloilla on vaihtoarvonsa, mutta on mustavalkoista syyttää ainoastaan sensaatiomediaa hyväksikäytöstä. Jokainen meistä päättää itsenäisesti, mitä haluaa lukea. Omilla valinnoilla voidaan vaikuttaa myös tarjonnan sisältöön.

Vaikka huippu-urheiluun silloin tällöin liittyy negatiivisia lieveilmiöitä, ei liikunnan eikä urheiluseuratoiminnan positiivisia terveydellisiä, psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia voi kukaan kieltää. Liikunnan eri muodot, joitakin eliittilajeja lukuun ottamatta, ovat yksilön ja yhteiskunnan kannalta katsottuna erittäin edullisia terveyden edistämisen muotoja. Säännöllinen liikunta vaikuttaa mielialaa kohentavasti, stressiä lievittävästi, ja on tutkimustuloksia, joiden mukaan liikunnalla on saatu masennuksen hoidossa yhtä hyviä tuloksia kuin lääkehoidolla. Liikuntaan ja urheiluun liittyvä positiivinen stressi tulee esille mielekkäinä itsensä voittamisen kokemuksina. Vaikka lenkille lähteminen voi joskus syksyn pimeydessä tuntua vastenmieliseltä, palkitsee liikunnan jälkeinen olotila aina kävelijää tai hölkkääjää. Itse muistan elävästi ensimmäisen maratonini kymmenen vuoden takaa. Kova, omia rajoja hipova puolen vuoden treeni muuttui Helsingin kaduilla hölkätessä huippukokemukseksi. Vaikka aika (4.42) ei päätä huimannut, tunsin juoksun jälkeen, että olin tehnyt jotakin ainutlaatuista ja voittanut aimo annoksen lisää itsearvostusta. Uskon, että saman kokivat ne sadat ensikertalaiset, jotka polvet notkuen ylittivät maaliviivan.

Vaikka liikuntaan ei tarvita urheiluseuraa, on urheiluseuraan kuulumisella monia merkityksellisiä puolia. Psykologiset merkitykset liittyvät lapsen ja nuoren persoonallisuuden kehitykseen ja kasvatuksellisiin tavoitteisiin. Organisoidulla valmennus- ja ohjaustoiminnalla voidaan edistää kehittyvän yksilön itsetuntoa ja itsekontrollia ja opettaa häntä myös suhtautumaan pettymyksiin hyväksyvällä tavalla. Ryhmässä toimiminen edistää sosiaalisuutta ja erilaisuuden hyväksymisen kautta myös suvaitsevaisuutta. Yksilöllisyyttä korostavana aikana aktiivisella seuratoiminnalla on erittäin suuri yhteisöllisyyttä ja sosiaalisen tuen tunnetta vahvistava vaikutus. Nämä psykologiset ja sosiaaliset ominaisuudet ovat juuri niitä, joilla kuvataan hyvää mielenterveyttä.

Pelkkä urheiluseuraan kuuluminen ei tietenkään takaa sitä, että lapsesta tai nuoresta kehittyy tasapainoinen aikuinen. Seurannan toiminta ja toiminnassa mukana olevat ihmiset ovat ratkaisevassa asemassa. Hyvä seurahenki syntyy vuorovaikutuksen ja terveen arvoperustan pohjalta. Hyvää seurahenkeä edistävät ainakin seuraavat tekijät:

• Tahto yhteistyöhön
• Mahdollisuus saada vastinetta odotuksille
• Hyvät ihmissuhteet ja lojaalisuus
• Paljon vuorovaikutusta
• Infon kulun toimivuus
• Luja usko yhteisen päämäärän toteutumiseen
• Yhteisöllisyys, ei klikkejä
• Seuraylpeyden edistäminen lajista riippumatta
• Halukkuus vastuunottoon ja riittävästi toimintarooleja
• Toiminnan sujuvuus – ei turhaa byrokratiaa
• Sopimusten pitävyys
• Urheilullisten, kasvatuksellisten ja sosiaalisten tekijöiden tasapaino

Näistä asioista jokainen urheiluseuran jäsen on vastuussa. Seuran johdolla on tietenkin paljon vaikutusvaltaa näissä asioissa, mutta loppujen lopuksi jokainen voi sanomisillaan ja tekemisillään vaikuttaa seurahengen kehittymiseen joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan. Samalla jokainen on välillisesti vastuussa myös siitä, miten seurassa edistetään lasten ja nuorten tervettä kehitystä ja kaikkien seuraihmisten mielenterveyttä.

Esa Nordling
psykologi, projektikoordinaattori
Pohjanmaa-hanke